lauantai 8. syyskuuta 2012

Kultaiset ostoskärryt valmistuvat pikkuhiljaa

KEAFin näyttävät mainokset ovat ilmestyneet katukuvaan. Kuvassa Misha, joka löysi oman kuvansa kadulta. Itse en ole omaani vielä löytänyt.

Eilinen työpäivä oli aika rankka. Maalasin ensin ostoskärryt kultaisiksi spraymaalilla. Maalaaminen oli rankkaa hengityssuojaimen sekä vaatteiden suojana olevan sadeviitan vuoksi, eikä helle ainakaan auttanut asiaa. Hiki valui muovin sisällä niin, että vaatteet kastuivat läpimäriksi.

Maalaamisen jälkeen menimme avustajan kanssa hostellille, josta hain kotoa ottamani kultaisen kankaan mukaan ja suuntasimme kulkumme seuraavaksi läheiseen markettiin, josta löysimme sopivat pehmusteet kultakärryyn. Marketeilla ei ollut lisää kultaista kangasta eikä meillä taaskaan ollut aikaa lähteä etsimään sitä suuremmalle marketille. En nimittäin ollut ollenkaan varma, riittäisikö kotoa mukaan ottamani kultaisen kankaan jämäpalat peittämään koko kärryn. Taas kerran harmittelin sitä, ettei materiaaleja ei oltu lupauksista huolimatta hankittu etukäteen ja nyt jouduin selviämään niillä, mitä olin varalta ottanut mukaani. Lisäksi esitysten suunnittelua hankaloittaa se, ettei avustajia ole tarpeeksi eikä heitä ole osoitettu kenellekään tietylle taiteilijalle huolehtimaan hänen tarpeistaan, vaan kaikki yrittävät hoitaa toimiston asioiden lisäksi kaikkien taiteilijoiden asioita ja materiaalihankintoja. On turhauttavaa käyttää omaa valmistelu- ja työskentelyaikaansa siihen, että lähtee etsimään materiaaleja joko yksin tai avustajan kanssa.
Ostoskärryt kultaisiksi maalattuna.

Kävimme yhdessä tutustumassa teatteritilaan, mutta saimme olla siellä keskenämme eikä meille ollut järjestetty ketään paikalle, joka voisi vastata tekniikkaan liittyviin kysymyksiin. Oli toki tärkeää nähdä tila, mutta vielä tärkeämpää olisi ollut tietää kuka vastaa valaistuksesta, kuka videoprojisoinnista ja kuinka nämä kaikki käytännössä järjestetään. Olen juuri editoimassa videota esitystäni varten ja olisi hyvin olennaista tietää missä projisointi tulee olemaan ja kuinka suuri projisointikangas on. Olen yrittänyt saada tietoa jo monen viikon ajan. Mikäli en saa tietoa tarpeeksi ajoissa, en voi käyttää videota ollenkaan, koska minulla ei ole aikaa editoida videota loppuun enkä halua tehdä turhaa työtä. Heikki Korkalainen on tehnyt loistavaa työtä tehdessään esitykseeni äänimaiseman ja toimii kyllä loistavasti myös ilman videota. Olen hyvin kiitollinen siitä.
Teatteritila sisäänkäynnistä tarkasteltuna.

Teatteritila katsomosta tarkasteltuna.

Teatteritila lavan takaosasta tarkasteltuna.

Näyttämön takana oli mielenkiintoiset pitkulaiset aukot, joiden takaa olisi mielenkiintoista heijastaa valoa.


Toimistolle tultuani ja kankaita mittailtuani huomasin, että kankaat riittävät. Loppupäivän kiinnitin niitä kärryihin ompelemalla. Samalla havaitsin, että minun tarvitsee sittenkin leikata dremelillä pois liikkuva sivu kärryistä, koska pehmuste estää irtonaisen osan liikuttelun eikä kärryihin näin ollen pääsisi sisään ollenkaan. Työskentelin pääasiassa käytävässä, koska toimistossa ei ollut tilaa ja ulkona oli liian paljon liikennettä. Temppuiltuani aikani liiketunnistinvalon kanssa (joka sammui kymmenen sekunnin välein eikä valo palautunut aina kun yritin liikkumalla saada sen takaisin päälle), olin jo vähällä menettää hermoni ja kiroilin kaikuvassa käytävässä kovaan ääneen ja lopulta ajattelin, että minun on pakko päästä työskentelemään johonkin järkevämpään paikkaan. Musta lanka oli mennyt solmuun ja sen selvittely pilkkopimeässä käytävässä oli mahdotonta.

Marssin toimistolle ja kerroin, että tulisin sinne työskentelemään. Lopulta henkilökunta kuitenkin järjesti minulle työpisteen ulkona, vaikka pilvet näyttivät siltä, että kohta alkaisi sataa. Kello oli yhdeksän illalla kun sain lopulta kankaan kiinnitettyä enkä ollut syönyt päivän aikana mitään muuta kuin aamiaisen ja kadulta ostamiani katkaravunpyrstöjä. Tällä työskentelyvauhdilla minulla ei koskaan tule olemaan aikaa käyttää kahta lounaskuponkia päivässä. Lounastimme yhdessä läheisessä ravintolassa ja kävin muiden mukana istumassa hetken toimiston alakerran baarissa.

Kankaiden kiinnitys ompelemalla vei yllättävän paljon aikaa. Tässä työskentelen ulkona, kun  käytävässä työskentely kävi mahdottomaksi.

Illalla alkoi sataa kaatamalla ja sadetta on luvattu kolmeksi päiväksi. Se on ikävä uutinen festivaalin kannalta, koska tänään on avajaispäivä ja kaikki taiteilijat tulevat esiintymään paraatissa. Mikäli sataa, kehomalit eivät tule pysymään iholla ja minun pitää keksiä joku ratkaisu ongelmaan. Mutta nyt kehomaaleja levittämään!
Toimiston alakerrassa sijaitseva baari.

Baarissa oli mukavan näköinen soppi, joka oli sisustettu aasialaisittain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti