Editointia, kultakärryjen etsintää, esiintymispaikkoihin tutustumista ja taivas

Festivaaliin olisi voinut osallistua myös Taideautolla, jonka olisi voinut tuunata, mutta itse päätin jättää autoprojektin väliin, koska muutakin valmisteltavaa on niin valtavasti. Tässä Mishan luomus taideautosta.

Tänään on ollut monipuolinen päivä. Aamulla ajattelin mennä saunaan, mutta jätin sen myöhemmäksi, koska nukuin niin myöhään ja päätin lähteä suoraan aamiaisen jälkeen gallerialle. Puhelimeni ei edelleenkään toimi eikä Saunalahden asiakaspalvelusta ole kuulunut mitään. Turhauttavaa. Huomenna yritän käydä ostamassa paikallisen pre paid -liittymän, koska en tällä hetkellä saa assistenttiani kiinni mikä vaikeuttaa materiaalien hankkimista huomattavasti. Pitää vaatia Saunalahdelta korvauksia sitten jälkikäteen.

Gallerialle saavuttuani aloitin editoimaan teatteriperformanssini videota ja pääsinkin siinä hyvään vauhtiin, kunnes lähdin festivaalin johtaja Kim Baekkin kanssa läheiseen markettiin, josta Kim lupasi kysyä käytettyjä ostoskärryjä. Kim jutteli myyntipäällikön kanssa aikansa ja myyjä ojensi kolikon, jolla kärryn sai irti letkasta. Ajattelin että pääsemme katsomaan ja kokeilemaan sopisivatko kärryt tarkoitukseeni. Hämmästyksekseni Kim hihkui riemusta ja lopulta ymmärsin, että myyntipäällikkö oli luvannut meille ostoskärryt ilmaiseksi. Olin varautunut maksamaan niistä muutaman kympin ja uusi käänne ja yllättävän helppo ratkaisu sopivien kärryjen läytämiseen ratkesi samantien.

Lähdimme takaisin gallerialle ja minä jäin tutkimaan kärryjä tarkemmin. Olin ottanut työhuoneelta mukaani Dremelin, jolla saisin tarvittaessa työstettyä kärryjä ja poistettua siitä mahdollisesti yhden seinän. Tämäkin osoittautui tarpeettomaksi, koska yhden seinän pystyi nostamaan pystyyn ja siitä kuljetettavat sopivat hyvin sisään. Kaikki tuntui liiankin helpolta, kunnes Kim hävisi näkyvistä ja oletin hänen menneen ostamaan minulle aikaisemmin puhumaani kultaista spraymaalia. Kimiä ei kuulunut, joten kokeilin kärryjä itsekseni kadulla ja päätin lopulta lounastaa alakerran ravintolassa. Lopulta Kim käveli ohitseni ilman maaleja ja ymmärsin, että minun olisi hankittava ne itse. Juuri tämän takia haluaisin varmistaa, että minulla on käytössäni oma assistentti, joka varmasti huolehtii, että minulla on kaikki tarvittavat materiaalit esitystä varten eikä minun tarvitse käyttää aikaa materiaalien etsimiseen. On turhauttavaa, kun listaa kaikki tarvittavat ensin paperille ja sitten selostaa ne vielä suullisesti ja kaikki luvataan hoitaa ennen kuin edes saavun paikan päälle. Kuten vähän pelkäsinkin, jouduin itse tekemään kaiken, mutta onneksi olin jo varautunut siihen koska oman assistentin lentolippuihin ei ollut varaa.

Maalikauppa löytyikin läheltä, mutta asiointi myyjän kanssa oli hankalaa kielimuurin takia. Niinpä ostin mielestäni paikalliseen hintatasoon suhteutettuna äärettömän kallista spraymaalia (noin 8€kpl) ja kävelin takaisin KEAFin toimistolle, josta lopulta löysin erittäin kiireisen assistenttini, jolle valitin tilanteesta. Hän lupasi hoitaa minulle toisen assistentin, joka lähtisi selvittämään asiaa kanssani uudelleen kauppaan, jotta saisin halvempia maaleja tilalle. Näin kauppamatkaan meni siis kaksinkertainen määrä aikaa, mutta sain lopulta tarvittavat maalit kolmasosalla siitä hinnasta, mitä alunperin maksoin.

Ajattelin maalata kärryt huomenna, koska hengityssuojain oli jäänyt hostellille. Päädyin siis editoimaan toista videota, jonka olen ajatellut laittaa Yojiga-galleriassa olevan näyttelyn yhteyteen. Alunperin en ajatellut osallistua näyttelyyn ollenkaan, mutta lopulta mietin että voisin editoida aikaisemmista KAK-kuljetuksista uuden editoinnin nimenomaan tätä festivaalia ajatellen.

Loppuillasta lähdimme kiertämään porukalla tulevia esiintymispaikkoja, mutta teatteriin emme päässseet vielä edes sisälle. Galleria näytti kellarilta ja olin tyytyväinen, etten edes yritä tehdä tilaan installaatiota. Kuulemma videoprojektoreitakaan ei ole kuin yksi, joten kaikki videon näyttelyyn tekevät joutuvat jakamaan saman laitteiston.

Kiertoajelun jälkeen kävimme yhdessä syömässä ja minä päätin toteuttaa lopulta haaveeni kylpylästä. Se olikin taivas, vaikkakin pieni taivas. Aikaisempi kokemukseni korealaisesta kylpylästä oli suuremmasta ja laajemmasta kokonaisuudesta, mutta yhä edelleen jaksan ihmetellä sitä, mikseivät suomalaiset kehitä enemmän omia versioitaan erilaisista saunoista. Tässäkin kylpylässä oli pesuosastolla ensin kaksi erilaista saunaa. Toisessa pystyi heittämään vettä "kiukaalle" jolloin hetken päästä katon kivistä alkoi ikään kuin sataa jotakin höttöä, joka sai ihon hikoilemaan. Lattialla oli pieniä kivilaattoja, joilla pystyi istumaan ja nauttimaan kuuluudesta. Kokemus oli miellyttävä, tosin puru höttö kävi ensin henkeen. Toinen sauna muistutti enemmän suomalaista saunaa sillä erotuksella, ettei saunassa ollut ollenkaan vaikeuksia hengittää - toisin kuin monissa suomalaisissa kylpylöiden sähkösaunoissa. En tosin ole varma kuinka kiuas lämmitettiin, mutta oletan sen olevan kertalämmitteinen suuren kivimäärän vuoksi. Lisäksi pesuosastolla oli kolme allasta, joista kaikki oli säädetty eri lämpotilaan. Neljäs allas oli kylmäallas, joka ei tosin ollut niin kylmä kuin suomalainen kylmäallas, joten siellä pystyi lillimään huoletta pidempään kuin yleensä. Nautiskelin pitkään löylyistä ja kylvyistä vuoronperään, jonka jälkeen päätin lopulta kokeilla yhteissaunoja.

Korealaiseen saunomiskulttuuriin kuuluu, että miehille ja naisille on omat peseytymisosastonsa, mutta lisäksi on kaikille yhteisiä sauna- ja oleskelutiloja, jotka sijaitsevat eri kerroksissa. Jokaiselle saunojalle annetaan persikanvärinen asu, joka koostuu shortseista ja t-paidasta, eli yhteisissä saunatiloissa ei olla alasti. Mutta saunatilat poikkeavat huomattavasti suomalaisista sekasaunoista. Siellä on nimittäin tatamilla päällystettyjä käytäviä, joissa osassa on mahdollisuus levähtää ja painaa pää puiselle alustalle. Lisäksi on erikseen happihuoneita, joissa raikastuu kummasti pitkän saunomisen ja kylpemisen jälkeen. Yhteisissä tiloissa on myös erikoissaunoja ja tässä tapauksessa erikoissaunoja oli kaksi - kumpikin eri kerroksessa. Alakerrassa oli suolasauna, jonka lattia oli vuorattu infernaalisen kuumilla suolakiteillä, mutta kiteiden päälle oli levitetty ohut puuvillakangas, jolla pystyi makaamaan ilman että poltti ihoaan kiteisiin. Myös tilan koristelussa oli käytetty jadekiviä sekä suolaa ja kattoa koristikin kauniit, mosaiikkimaiset kukkakuviot. Itse kiuas oli vuorattu vuorisuolatiilillä, joiden läpi kuumuus tihkui ja tihisi. Saunassa oli miellyttävä hengittää, vaikka ilma oli suhteellisen kuuma. Yläkerrassa olikin sitten Manala. Saunan sisäänkäynti muistutti suurta uuninluukkua, koska se oli sijoitettu käytävälle lattianrajaan ja sisään pääsi vain kumartumalla kaksinkerroin tai menemällä kontilleen. Avasin pätsin ja astuin sisään ja havaitsin välittömästi miellyttävän voimakkaan tatamin tuoksun, koska koko sauna lattia oli peitetty tatamimatoilla. Sauna oli niin kuuma, että aloin miltei välittömästä hikoilemaan sormenpäitä myöten. Tilassa ei kuumuuden ja valtavan hikoilun vuoksi pystynyt olemaan pitkään, mutta kävin välillä hengittelemässä ilmaa happihuoneissa ja päädyin saunomaan Manalaan kerta toisensa jälkeen. Saunassa ei ollut muita, joten sain retkottaa tatamilla X-asennossa miten päin huvittaa. Tilan katto oli savea ja muistutti ruukkua. Jälleen kerran ihmettelin suomalaisen saunakulttuurin yksipuolisuutta, vaikka puusaunaa rakastankin.

Saunottuani siirryin uudestaan kylpemään ja ostin kioskin tiskiltä keitetyn kananmunan, joka oli ruskea väriltään. Kananmunaa suositeltiin minulle korealaisena erikoisuutena, joten halusin testata asian. Muna oli jotenkin savustettu ja maku oli mieto, tosin hyvin miellyttävä ja pieni suolapala olikin tarpeen kaiken sen hikoilun jälkeen. Lopulta 3 tuntia kylvettyäni ja saunottuani kävelin takaisin hostelliin ja ostin matkalta vielä pikkukaupasta sushipötkön ja kaakaota iltapalaksi.

En yhtään laittaisi pahakseni, mikäli saisin kokea tämänpäiväisen kylpemisen vaikka joka päivä. Olo ei ole ollut aikoihin näin puhdas ja suomalaisen kerrostalosaunan hikikoppi tuntuu lähinnä saunan irvikuvalta.

Steven Vanonin versio taideautosta.

Osa taiteilijaryhmästä ja assistentti (oikealla) matkalla tutustumaan esiintymispaikkoihin. Huomatkaa valtava käsivarteni.

Yogiga -gelleria, joissa festivaalin taiteilijat tulevat esittäytymään ja jonne minäkin yritän ehtiä editoimaan videon.

Kuva Yogiga -gelleriasta sisältä.

Galleria toimii monitoimitilana, jossa esiintyy muun muassa kuvassa oleva bändi.

Teatteriperformanssit tullaan pitämään täällä, tosin emme vieläkään päässeet tutustumaan sisätiloihin.

Festivaali maksaa taiteilijoille kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Tässä toinen ravintola, jossa on mahdollisuus  lounastaa.

KEAF-toimiston edustalta.

Festivaalijulisteita menossa jakoon.

Kotimatkalla.

Hongik on alueena hyvin eloisa ja kulttuuripitoinen siellä sijaitsevan, valtavan taideyliopiston vuoksi.