![]() |
| Kuva Artistic Valuable Transportation -performanssista katsojan näkökulmasta. Kyydissä tällä kertaa Sue. |
Festivaali on ohi ja eilen oli viimeinen ilta. Saskia ehti lähteä jo varhain aamulla, joten hän ei ollut näkemässä loppujuhlia. Tänään minun oli tarkoitus mennä esiintymään kultavaunuillani Osaniin, mutta koko festivaali peruttiin tulevan taifuunin takia. Jännää. Nyt täällä sataa kaatamalla ja sää eikun pahenee. Nyt on siis hyvää aikaa päivittää blogia. Japanissa on kuulemma evakuoitu kokonainen saari myrskyn tieltä, joten odotan tulevaa iltaa suurella mielenkiinnolla. Silloin taifuunin pitäisi iskeä tänne täydellä voimallaan.
Olen keskustellut Eric Scott Nelsonin kanssa ja hän päätti järjestää avoimen performanssitapahtuman niille taiteilijoille, jotka ovat vielä paikalla. Tulemme esiinymään huomenna kaupungintalon metropysäkin edessä olevalla aukiolla klo:15:00. Eric on hommannut paikalle myös jonkinlaisen tv-ryhmän, joka tulee tekemään juttua tempauksesta. Mukaan on tulossa ainakin Joakim Stampe, Eric ja minä.
Toissapäivänä oman kultavaunuesitykseni jälkeen en ehtinyt pestä pois kehomaaleja, joten menin kultaiseksi maalattuna katsomaan teatteriin muiden viimeisiä esityksiä. Tällä kertaa tuomaristo oli paljon tiukempi ja äänestyskäytäntö oli muuttunut. Aikaisempina päivinä yleisö sai kahden esityksen jälkeen äänestää kummasta esityksestä piti enemmän ja vastakkain oli aina ulkomainen ja korealainen performanssitaiteilija. Meille oli painotettu, että esitys ei saa kestää pidempään kuin 5 minuuttia, mutta luulen että suurin osa korealaisista esityksistä kesti reippaasti yli 5 minuuttia, varmaan parhaimmillaan 15 minuuttia. Nyt Al Non Grata -ryhmästä sanoi, että tällä kertaa tuomaristo tulisi mittaamaan esitysten keston ja se tulisi vaikuttamaan myös arviointiin.
En varmaan kertonutkaan teille aikaisemmin, että esitykset siis arvioitiin. Olin itse mukana valintaraadissa teatteriperformanssien ensimmäisinä päivinä ja koko arviointi tuntui mielestäni lähinnä typerältä. Miksi laittaa vastakkain kaksi täysin erilaista esitystä, joista toinen saattoi olla pelkkää puhetta koreaksi? Sitä paitsi en pitänyt ajatuksesta, että kyseessä on ikään kuin kilpailu siitä, kenellä olisi paras esitys. Korealaiset ovat kuulemma hyvin kilpailuhenkistä kansaa ja se todellakin näkyy. Meillä Suomessa ei ole tapana asettaa esityksiä paremmuusjärjestykseen, varsinkin kun on kyse hyvin subjektiiviista valinnoista ja taiteesta.
![]() |
| Näin teatteriperformansseista äänestettiin minun ja korealaisen taiteilijan välillä (jonka esitys kesti varmaan 15 minuuttia) |
Tällä kertaa ulkomaalaisia ja korealaisia ei laitettu enää kilpailemaan keskenään vaan jokainen arviointi suoritettiin kunkin esityksen jälkeen nostamalla käsiä ylös. Yksi käsi tarkoitti sitä, että piti esityksestä ja jos josti kaksi kättä, se tarkoitti että piti esityksestä erityisen paljon. Aikaisempina päivinä yleisölle jaettiin hansikkaat, joista valkoisen puolen esiin nostaminen tarkoitti sitä, että piti ulkomaalaisen esityksestä enemmän ja punaisen puolen nostaminen tarkoitti että piti korealaisen esityksestä. Molempien värien nostaminen tarkoitti että piti molemmista esityksistä yhtä paljon.
Viimeisen teatteripäivän jälkeen olin siis edelleen kultainen ja olin matkalla takaisin hostellille Susanin kanssa, kun eräs pukumies pysäytti minut ja kysyi olenko taiteilija. Mies esitteli itsensä elokuvaohjaajaksi ja sanoi haluavansa minut kultaiseksi puettuna osaksi yhtä elokuvansa kohtausta. Olin ällikällä lyöty. Sanoin, että olen menossa esiintymään Osaniin ja että tulisin esiintymään myös kaupungintalon edustalla, joten aikatauluni eivät vielä olleet täysin selvillä. Sanoin lähteväni takaisin Suomeen jo perjantaina. Annoin hänelle käyntikorttini ja pyysin soittamaan minulle tai laittamaan sähköpostia ja kertomaan tarkemmin projektista.
Jälkikäteen aloin miettimään, että vaikka tarjous oli kieltämättä houkutteleva ja halusin ilman muuta mennä esiintymään kyseiseen elokuvaan, tulisi minun saada siitä kuitenkin korvaus. En vain tiennyt, kuinka täällä kulttuurissa on soveliasta alkaa puhumaan korvauksesta tai taiteilijapalkkioista, joten pyysin konsultaatiota Ericiltä, jolla on kokemusta asiasta ja koreasta, jossa hän on asunut jo 5 vuotta. Eric neuvoi minua puhumaan korvauksesta saman tien, muuten minun oletettaisiin tekevän työn heille ilmaiseksi.
Eilen ohjaaja oli yrittänyt soittaa minulle myöhään illalla kolme kertaa, mutta en ollut kuullut puhelinta koska olin festivaalin loppujuhlissa katsomassa esityksiä ja kuuntelemassa puheita. Yritin soittaa ohjaajalle takaisin, mutta puhelin ei taaskaan toiminut, joten toivoin että hän olisi laittanut minulle sähköpostia. Näin olikin käynyt. Ohjaaja kertoi hieman tarkemmin elokuvansa sisällöstä, joka käsitteli rahaa ja sen valtaa, naisen asemaa koreassa sekä länsimaalaisten vaikutusta korealaiseen kulttuuriin. Hän kertoi olevansa edelleen hyvin kiinnostunut käyttämään minua ja kultaista asuani elokuvassaan ja hän sanoi tietenkin maksavansa työstä, tosin hän sanoi ettei hänellä ole valitettavasti paljon rahaa. Hän ei kuitenkaan kertonut millaista summaa oli ajatellut.
Vastasin hänelle ja sanoin olevani kiinnostunut esiintymään elokuvassa ja kerroin hieman lisää taustastani sekä esityksistäni mm. Shanghain maailmannäyttelyssä sekä siitä missä päin maailmaa olin eri tapahtumien yhteydessä ehtinyt jo esiintyä. Lisäksi laitoin liitteeksi CV:n sekä kuvia kultavaunuesityksestä niin KEAFista kuin Suomesta ja kerroin mistä esityksessäni oli alunperin kyse. Kerroin että myös oma teokseni käsitteli rahaa ja sen valtaa, kapitalistista yhteiskuntaa ja sitä kuinka riippuvaisia oikein olemme rahasta. Rahassa tunnutaan mittaavan jopa ihmisarvo, joka alkaa viedä tilaa humanismilta ja pyyteettömältä auttamiselta.
Kerroin myös, että veloitukseni lähtee yleensä 500 eurosta ylöspäin, mutta että pystymme kyllä neuvottelemaan hinnasta riippuen siitä, millaisesta roolista ja kestosta hänen elokuvassaan olisi kyse. Lisäksi kerroin että keskiviikko tai torstai sopisi minulle mainiosti. Nyt odotan hänen vastaustaan ja jännitän kuinka hän oikein reagoi viestiini.
Tässä vielä kuvia eilisestä kultakärryesityksestä.
![]() |
| Tässä yritän selittää toiselle avustajistani, mitä hänen tulisi tehdä. |
![]() |
| Ensimmäinen kyydittävä tuli yleisön joukosta. |
![]() |
| Jokainen pääsi kyytiin punaista mattoa pitkin tuttuun tapaan. |
![]() |
| Löyhyttelin viuhkalla jokaista osallistujaa. |
![]() |
| Matka alkoi. |
![]() |
| Kadut olivat toisinaan epätasaisia ja laatoitus kallellaan, joten kärryjä oli helpompi kuljettaa jalkakäytävällä sivuttain. |
![]() |
| Kadulla oli monenlaista tapahtumaa. Tässä kultakyyditykseen osallistuu dinosaurukseksi pukeutunut nuori nainen. |
![]() |
| Lohikäärmenainen halusi kyydin ystäviensä luokse, jossa heillä oli meneillään jonkinlainen kuvausessio. |
![]() |
| Osallistuin kuvauksiin kultakärryjeni kanssa. |
![]() |
| Tämä runoilija oli kyydissäni pitkään. |
![]() |
| Mies halusi myös peiton päälleen. |
![]() |
| Nainen, joka kyyditsi kultaisissa ostoskärryissä miestä, herätti huomiota ja ihmiset katsoivatkin esitystäni pääasiassa suu auki. |
![]() |
| Välillä pysähdyttiin nauttimaan virvokkeita ja avustajani kävi noutamassa kyydittävälle drinkin. |
![]() |
| Sue oli viimeinen kyyditettävä. |
![]() |
| Sue oli ainoa, joka otti kyyditykseen koko varustuksen eli sateenvarjon ja peiton. |
![]() |
| Tällä miehellä oli juuri sellainen ilme, mikä oli suurimmalla osalla katsojista - suu auki ja silmät teevateina. |



































Ei kommentteja:
Lähetä kommentti