Jetlagia, palaveria, tulista ruokaa, kova sänky ja public bath

Katukuvaa Seoulista, toistaiseksi en osaa vielä sanoa mistä, mutta hostellin läheltä kuitenkin.

Saavuin tänään aamulla Seouliin2 tunnin yöunien, 3 tunnin automatkan ja 9 tunnin lennon jälkeen, mutta pää jäi jonnekin matkalle ja odottelen sitä yhä edelleen saapuvaksi.

Assistentin piti olla minua vastassa sovitun metroaseman exitin edessä, mutta olin ilmeisesti aikataulusta myöhässä ja hän oli jo ehtinyt lähteä paikalta. Unenpöpperössä unohdin ottaa lentokentältä mukaan Seoulin kartan, mutta kiitin itseäni siitä, että olin tajunnut tulostaa pienen kartan ohjeineen Kopas:in toimistolle. Minulla oli assistentin numero ja yritin soittaa hänelle, mutta soitto oli estetty enkä näin ollen saanut häntä kiinni. Myöskään tekstiviestin lähettäminen Suomeen ei onnistunut. Ilmeisesti puhelinliittymässäni on jotakin ihmeellistä häikkää ja lähetin välittömästi palautetta sähköpostitse Saunalahden asiakaspalveluun. Toivotaan että asia järjestyy pian.

Kysyin katutyöntekijältä neuvoa minne suuntaan minun tulisi kartan mukaan mennä ja lähdin etsimään toimistoa omin avuin. Assistentti käveli minua vastaan huolestuneen näköisenä ja sanoi jo etsineensä minua. Toimistolla pääsin lopulta istumaan ja selvittelemään hikoilevaa ja sekavaa päätäni kylmän mehulasin äärelle. Festivaalin johtaja Kim Baekki tuli myös paikalle ja aloitimme palaverin festivaaliviikosta ja sen aikataulusta. Kim yrittää etsiä minulle huomiseksi ostoskärryt, joita tulen käyttämään esityksessä. Huomenna tulemme myös tutustumaan teatteritilaan, jossa tulen esittämään kokonaan uuden 5 minuutin mittaisen performanssin nimeltään " A Shopping Trip".

Kim myös kysyi onko minulla mitään suunnitelmia festivaalin jälkeen. Sanoin haluavani nähdä Eric Scott Nelsonia, jonka kanssa olemme puhuneet yhteistyöstä jo pitkään. Haluaisin myös käydä demilitarisoidulla alueella Pohjois-Korean rajalla, joka on jäänyt aikaisemmilla Korean matkoillani aina tekemättä. Lisäksi olin ajatellut kylpeä sydämeni kyllyydestä.

Kim kertoi, että noin 1,5, tunnin matkan päässä Seoulista järjestetään 17.9. päivän kestävä OSAN-performanssifestivaali. Kim kysyi kiinnostaisiko minua osallistua kultavaunukuljetuksellani festivaalin paraatiin. Samalla näkisin hieman muutakin ja pääsisin tutustumaan uusiin ihmisiin ja nauttimaan festivaalin ohjelmasta. Pääsisin kuulemma myös osallistumaan itse festivaaliin, vaikka esiintyjät onkin jo varmistettu aikaisemmin. Sanoin olevani ilman muuta kiinnostunut ainakin paraatista, mutta itse esiintymistä jäin vielä toistaiseksi miettimään. Festivaalin teema on kommunikaatio kuun kanssa ja ohjelmisto painottuu iltaan ja yöhön. Periaatteessa voisin soveltaa mukaan ottamiani materiaaleja ja ostaa vähän valkoisia ilmapalloja ja soveltaa esityksen niistä. Mutta koska minulla on aikaisempina päivinä esitykset KEAFin ohjelmistossa en ole varma onko minulla tarpeeksi aikaa valmistella kokonaan uutta esitystä. En haluaisi vetää itseäni ihan piippuun. Mietin asiaa ainakin yön yli.

Joka tapauksessa olen hyvin yllättynyt ja ilahtunut siitä, että minua pyydettiin ja jaksan vain hämmästellä korealaisten intoa performanssiin ja nykytaiteeseen, kun festivaaleja ja tapahtumia tuntuu olevan vähän väliä. Tälläkin hetkellä on käynnissä mediaperformanssin festivaali (tosin eri kaupungissa), jossa esiintyy paljon samoja taiteilijoita jotka tulevat esiintymään myös KEAFin ohjelmistossa. Olisin varmaan itsekin päässyt esiintymään myös mediaperformanssin festivaaliin, jos olisin vinkannut tarpeeksi ajoissa kiinnostuksestani Ericille. Toisaalta se olisi työmäärältään ollut minulle tällä hetkellä aivan liikaa ja muistellessani Aabenraan esityksen jälkeisiä sydämentykytyksiä olen ihan iloinen tällä kertaa väljästä aikataulusta, jossa riittää tarpeeksi tunteja myös nukkumiseen ja syömiseen.

Kävimme lounastamassa yhdessä assistenttini kanssa läheisessä ravintolassa, jossa sain muistutuksen korealaisesta tavasta käyttää mausteita. Aterian jälkeen nenäni vuoti kuin seula mausteiden voimasta, vaikka olen tottunut suhteellisen tuliseen ruokaan. Korealaiset naiset tuntuvat olevan hyvin häveliäitä syödessään ja puhuessaan puhelimeen ja operoidessaan muutenkin suunsa kanssa eri tilanteissa. Puhuessaan puhelimessa julkisella paikalla ja keskustellessaan syödessään, he laittavat kätensä suun eteen. Tunsin itseni barbaariksi hikoillessani ja niistäessäni nenääni servettiin, mutta ajattelin sen olevan pienempi paha kuin Niagaran valuminen suoraan ruokalautaselle.

Lopulta päästyäni kuolemanväsyneenä hostelliin, kaaduin suoran sänkyyni ja nukuin monta tuntia niin, että ehti tulla jo pimeä. Sänky on erittäin kova, mutta se on vain parempi selälle. Ainoa haittapuoli on se, että päädyn nukkumaan aina selälläni, mikä taas johtaa siihen että kuorsaan. Heräsin nytkin kovaääniseen korinaan ja huoneen ovi olikin laitettu huomaavaisesti kiinni ja valot sammutettu, että saisin sahata tukkia rauhassa. Toivon etten säikyttänyt rohinallani pienikokoista ja siroa huonetoveriani, joka oli luikahtanut jonnekin muualle.

Kävin pienellä kävelyllä hostellin ympäristössä eikä minulla ole edelleenkään hajua siitä, missä päin kaupunkia oikein olen. Kartta on saatava heti huomenna. Otin valokuvia hostellin ympäristöstä siltä varalta että sattuisin eksymään. Samalla nautin vaatimattoman mutta maukkaan illallisen 7 elevenistä istuen kaupan edustan muovituoleilla. Kotimatkalla löysin paratiisin nimeltään korealainen kylpylä. Koska kello on nyt vaille yksi yöllä, en mene sinne vielä nyt vaikka paikka onkin auki 24 tuntia vuorokaudessa. Mutta huomisen päivän ajattelin aloittaa kylvyllä, joka tulee raikastamaan niin ruumiin kuin mielen. Haikeudella olen muistellut vuonna 2008 kokemaani korealaisessa Silloam kylpylässä, jossa oli erilaisia saunoja (jjimlilbang) aina infernaalisen kuumasta infrapunasaunasta suolasaunaan ja gingseng-saunaan. Minä rakastan saunomista ja voin istua suomalaisessa puusaunassakin helposti 2-3 tuntia, joten Korea on minulle taivas.

Tässä vielä linkki kirjoittamaani kolumniin aiheesta, joka julkaistiin Savon Sanomissa 2008.

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/kolumnit/suomalaiset-eivat-osaa-saunoa/1018626